Jotenki tänään ja nyt noin viikon verran vaivannu monet erilaiset fiilikset ja en sitten ollenkaan pidä että näin tunnen.
mm. kateus, yksinäisyys/näkymättömyys ja huomionkipeys...
Ja ne miten ne ilmenee on niin typeriä juttuja että oikeen ärsyttää. Varsinkin kun tiedän et oon kokenu nää samat fiilikset ennenkin ja vähä samantyyppisissä kuvioissa ja saman henkilön kanssa.

En oikee tiiä miten tähä nyt taas suhtautuis ku ahistaa jo pelkkä ajatus että taas näin taas nää tunteet...
Ei pitäs välittää tiiän mut just nyt ei pysty olla välittämättä vaik tiiän et tää kaikki o iha turhaa ja johtuu vaa siitä et mä oon yksin enkä ketää saa (muutaku antamaan pakit) ja muille käy niin et saa liikakin vaik ei haluis (huomioo that is), en kyl tiiä onko sekään sit nii hyvä ku en oo koskaa semmosta kokenu, mut ainaki sais huomioo ees hetkeks... *PERKELE*

koskakohan mä pääsen tän itsesääli paskan yli ja oppisin oikeesti elämään enkä vaa uneksimaan. Ne oljen korjet mitkä kylvän ja yritän kasvattaa ni joku tai joku asia käy kyl heti kitkemässä sen ku rikkaruohot niin et jää vaa kuoppa taas... alkaa pelto olee täynnä kuoppia vaa ja maaperä kuivunu *huoh*

Kahen vaiheilla juonko huomenna ja tuun kotiin hirvees humalas itken ja nukun huonosti vai oonko jopa autolla ja tuun aikasin nukkumaan ja lähen lauantaina muiden kanssa mökille, sielläki saattais joutuu juomaan kylläki ja ku omalla autolla ei voi mennä ku se menee vissii toho kivistöön korjattavaks... tai sit en tee mitää ja uppoudun tv-sarjojen maailmaan koko v-lopuks ja sais omat fiilikset muualle hetkeks ja ehkä ympäröivä tilanne olis erilainen v-lopun jälkeen, mitä kyllä suuresti epäilen...

Jaa-a, pitää katsoa hyvin nukutun yön jälkeen tätä tilannetta uudestaan. tällä hetkellä tekis kyl mieli kadota maanrakoon ja pysyä siellä ja nukkua vaan ja elää unimaailmassa koska tiiän ettei se oo tosi, joten se ei voi satuttaa...
Eli nukkumaan.